Kahdesta kolmeen

Kivaa tiistaita tyypit!

Allekirjoittanut ei jaksa edes laskea kuinka monta kertaa on tulistunut bloggerin käyttöliittymälle kaikenmaailman julkaisu -ja ulkoasuongelmien takia. Hermot kun ovat sitä ei ole - luokkaa. 

Törmäsin joitain viikkoja sitten hyvään blogiin Lilyn sivuilla, ja hitaana hämäläisenä vasta eilen tajusin mahdollisuuden kirjoittaa sinne itsekin!
Ulkoasun viehättävä minimalistisuus ja miellyttävän helpolta vaikuttava käyttöliittymä saivat tämän esteetikon ja laiskurin boohemin elämäntyylin omaavan kirjoittajan siirtämään tonttinsa sinne!

Muuttouutiset siis koskevat blogia - ja se löytyykin jatkossa täältä.
Vanhat jutut on siirretty mukana, jatketaan uudessa osoitteessa!

Hei ja anteeksi sadan vuoden mittainen päivitystauko!

Vajaan kuukauden aikana oveen on ilmestynyt toinen sukunimi ja asuntoon uskomaton määrä tavaraa, virastoissa juokseminen ja erilaisten liitteiden hankkiminen ja toimittaminen on ollut jatkuvaa ja psykologian opintojeni rinnalle on tullut täysipäiväiset ammattiopinnot.

Kiireeseen tuo onneksi hetken helpotusta torstaiaamuna lähtevä lento Teneriffan lämpöön, matka tuli juuri niin tarpeeseen kuin vain mahdollista.

Ensimmäisiä liikkeitä odotettiin melko kuumeisesti ja beibi päättikin ilmoittaa itsestään vajaat pari viikkoa sitten ensimmäisillä kunnollisilla liikkeillä! :)
Ensin liikkeet olivat lähinnä sellaisia muljahduksia ja niitä tuli aina vain muutama myöhään illalla, mutta päivä päivältä liikkeet ovat voimistuneet kunnon potkuiksi ja niitä tulee pitkin päivää. Muutama päivä sitten potkut sekä tuntuivat, että näkyivät myös vatsan päältä. :) 

Rakenneultra oli viime viikon torstaina, kaikki oli ihan normaalisti ja hyvin mutta tyyppi siellä köllötteli niin hassussa asennossa jalat ristissä ja kädet naaman edessä ettei sukupuolesta saatu pienintäkään lupausta. :D 
Seuraava ultra on tosin jo 29. päivä marraskuuta eli josko sitten päästäisiin jännityksestä... :)
Jotkut kun ovat kyselleet, että kuinka mulla on näin paljon ultra-aikoja (rakenneultra oli siis neljäs) niin en siis tiedä, mutta uskoisin sen johtuvan ehkä siitä kun on kyseessä näin nuori synnyttäjä, ikää kun on vasta 18 vuotta.

Lomalle otan toki kameran mukaan, joten välitän lämpöä sitten vähän tännekin kuvien muodossa matkan jälkeen! 

Sitten vielä masukuvat viimeiseltä kolmelta viikolta, tuorein tosin on viime keskiviikolta eli huomenna alkaa siis rv 21+0! Uskomatonta.

Eilen käytiin siis neuvolassa ja tavattiin ensimmäistä kertaa meidän "oma neuvolatäti", ensimmäisellä kerralla kun oli paikalla joku sijainen.

Kaikki vaikutti olevan oikein hyvin, verenpaineet oli kohdillaan ja painokin noussut mitättömän kilon verran, mihin lie kaikki syömäni munkit ovat menneet...?
Sydänääniä kuunneltiin ja heti se ihana jumputus sieltä löytyi - aina yhtä ihanan kuuloista.
Hemoglobiini oli tosin tippunut aiempaakin alemmas, joten rautakuurillehan meikä passitettiin. Ehdinhän tuolla aiemmassa postauksessa jo vähän kyllä epäilläkin raudanpuutosta jatkuvan väsymyksen takia. 
Rakenneultra on kolmen viikon päästä ja seuraava neuvolakäynti sitten vasta marraskuun alussa, sieltä lähtien mittaillaankin sitten jo kohdunpohjan korkeutta.

Viimeaikoina on alkanut vaivaamaan myös uskomaton motivaatiokato töitä kohtaan. 
Vaikken edes tee töitä enää kuin osa-aikaisena 18h viikossa, on jokaiseen vuoroon meneminen uskomattoman vastenmielistä ja sen lyhyen työvuoron verran sitä vain tuijottaa kelloa ja odottaa seuraavaa taukoa. 
Osasyyksi uskoisin ihan vain stressin, koulujutuilla kun on aika tiukat deadlinet ja sitä tuleekin käytettyä suurin osa työajan ulkopuolisesta ajasta niiden kasaamiseen -  eiköhän kiirekin jossain vaiheessa kuitenkin hellitä. 

Toiveita ja ehdotuksia postausten suhteen otetaan muuten vastaan, so hit me!

Lokoisaa lauantaita ja terveisiä neuropsykologian sanastosekamelskan keskeltä!

Aloitin alkuviikosta siis psykologian perusopinnot etänä ja kauhukseni huomasin ensimmäisten tehtävien viimeisen palautuspäivän olevan tasan viikon päästä lauantaina, ei sillä että tulisi kiire... englanninkielinen kirjahan luo vain vähän jännitystä mutta homma hallussa!


Keskiviikkona pyörähti käyntiin myös 17. raskausviikko ja hurjaa kuinka paljon se tyyppi siellä alkaa nyt kasvaa! Puoliväli siis lähenee hurjaa vauhtia ja hankintojen osalta vaunuista voisi olla hyvä aloittaa. 
Niillehän on toki muutamia kriteerejä, eli ensimmäisenä tietty yhdistelmävaunut ja värihän saisi mielellään olla musta. Vaunujen täytyy olla tarpeeksi keveät liikutella - mutta pyörien täytyy silti olla riittävän jämerät suomen talviolosuhteita ajatellen. Myös säädettävä työntöaisa voisi olla kauniisti ajateltu tuota kaksimetristä puoliskoa ajatellen. Linkkejä ja ideoita saa heitellä! 

Toissapäivänä käytiin äitiyspolilla ultrassa ja pikkutyyppi on jo viitisentoista senttiä pitkä, tuntuu hurjalta katsoa vatsaa ja miettiä että siellä pyörii sen kokoinen ihmetyyppi, ihana ♥.
Siellä oli kaikki oikein hyvin ja yllätyksenä ruudulle ilmestyi 4D-ultrakuvaakin ja voi sitä meikän ja puoliskon ihastelun määrää! Siellä se köllötteli käsi niskan takana ja otti rennosti...

Loppuun vielä masukuvaa keskiviikkoaamulta ja nyt painan nenän takaisin ihmeelliseen psykologian kirjaan. Palataan langoille ensi viikon puolella!

Meikä toivoi kovasti väsymyksen antautuvan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen sille kuuluisalle raskaushehkulle ja energiselle toiselle kolmannekselle - mutta näin ei kuitenkaan käynyt.
Vessan laatoitusproggis on jäänyt vähemmälle, mutta väsymys tuntuu nostavan raskasta päätään jo muutaman hereilläolotunnin jälkeen, neuvolasta kannattaisi varmaan kysyä josko sitä tarvitsisi jotain rautavalmistetta.

Töitähän en enää tee kuin osa-aikaisen tunneilla 18h/vko - ja kaunis ajatus olisikin käyttää vapaapäivät toisen asunnon siivoamiseen ja järjestelyyn. 
Tilanne siis on tällä hetkellä se, että asutamme miehekkeen yksiötä ja meikän kaksio lojuu vain sotkuisena odottelemassa kuun taitteessa tapahtuvaa puoliskon siirtymistä sinne, mitenniin en muka viihdy yksin....? :D

Nyt menossa siis rv 14+6 ja kyllä, aika kulkee aivan eri sfääreissä kuin se kello ja kalenteri jonka ennen olen tuntenut. Kohta täytyy lähteä pakkaamaan sairaalakassi.